Ylikellotus

Ylikellotus nostaa kellotaajuuksia tehdasasetusten yli, jotta samasta kortista saadaan enemmän työtä. Se vaatii jännitettä, ja teho kasvaa suunnilleen jännitteen neliössä, joten viimeiset prosentit ovat kalliita.

Sirun dynaaminen teho kasvaa kellotaajuuden ja jännitteen neliön mukana. 10 prosentin jännitteen nosto lisää siis noin 21 prosenttia tähän osaan virrankulutuksesta. Siksi hieman matalampi jännite säästää yleensä enemmän virtaa kuin menettää nopeutta.

GPU:lla säädetään yleensä kolmea asiaa: ytimen kellotaajuutta, muistin kellotaajuutta ja tehorajaa. Muistiin sidotut algoritmit palkitsevat muistin ylikellotuksesta ja toimivat hyvin laskennetulla ytimellä. Ytimeen sidotut tarvitsevat ytimen ja sen jännitteen. Louhintaohjelmasi README listaa usein korttikohtaiset aloitusarvot.

Louhinnassa se on yleensä väärä suunta. Alijännitys tuottaa useimmilla algoritmeilla enemmän wattia kohden, ja hieman liian pitkälle viety muistin ylikellotus tuottaa epäonnistuneita shareja ilmeisen kaatumisen sijaan. Tavoitteena on paras hashrate wattia kohti, ei suurin hashrate.

Laskuesimerkki. Oletetaan, että kortti tekee 100 yksikköä hashratea 200 watilla. Alijännitettynä se tekee 97 yksikköä 150 watilla. Se menetti 3 prosenttia nopeudestaan mutta säästi neljänneksen virrastaan, joten se ansaitsee enemmän wattia kohti ja käy viileämpänä.

Yleinen virhe on arvioida asetusta pelkän hashraten perusteella. Epävakaa asetus voi näyttää suurta hashratea samalla kun se lähettää vääriä tuloksia. Seuraa hylättyjen ja virheellisten sharejen määrää, älä vain nopeutta. Jos se kasvaa muutoksen jälkeen, palaa askel taaksepäin.

Muuta yksi asetus kerrallaan ja anna rigin käydä hetken jokaisen vaiheen jälkeen. Pidä silmällä lämpötiloja, myös muistin lämpötilaa, jos kortti ilmoittaa sen. Asetus, joka on vakaa viileänä päivänä, ei välttämättä ole sitä kuumana, joten jätä pieni varmuusvara.